Fokker D.XXI             

 

1930-luvulla alkoi maamme hävittäjäkalusto olla vanhentunutta. Kaksitasoiset Gloster G.28 Gamecock II ja Bristol Bulldog Mk.IV.A koneet päätettiin korvata yksitasoisilla hävittäjäkoneilla. Hollantilainen Fokker-tehdas oli aloittanut vuoden 1934 lopulla yksitasoisen, helposti huollettavan ja kenttäkelpoisen hävittäjän kehittelyn. Vuoden 1936 alussa Fokker D.XXI koneen prototyyppi suoritti ensilennon. Marraskuussa 1936 ilmavoimiemme uudeksi hävittäjäkonetyypiksi valittiin Fokker D.XXI. Tilaus käsitti seitsemän Amsterdamissa valmistettua konetta (ns. I-sarja), sekä 14 koneen valmistuslisenssin (ns. II-sarja). Elokuussa -37 kapt. G.Magnusson kävi koelentämässä koneita Hollannissa. Koneet luovutettiin 12.10.1937 ja ne saapuivat Suomeen marraskuun alussa -37. I-sarjan koneet saivat tunnukset FR-76 - FR-82.

II-sarjan 14 konetta valmistettiin Valtion Lentokonetehtaalla marraskuun -37 ja maaliskuun -38 välisenä aikana. II-sarjan tunnukset olivat FR-83 - FR-96.
Kesäkuussa -37 Suomi hankki tyypin rajattoman rakennuslisenssin. Valtion Lentokonetehtaalta tilattiin 21 koneen suuruinen III-sarja, joka valmistui heinäkuuhun -39 mennessä. III-sarjan tunnukset olivat FR-97 - FR-117.
Toukokuussa -40 tilattiin Valtion Lentokonetehtaalta 50 koneen suuruinen IV-sarja. Koska aikaisemmissa sarjoissa käytetyn Mercury-moottorin koko tuotanto meni Blenheim-koneiden valmistukseen, jouduttiin moottoriksi valitsemaan Twin Wasp Junior. IV-sarja valmistui jatkosotaan mennessä, tunnuksinaan FR-118 - FR-167.
Vuonna -44 valmistettiin ylijäämäosista vielä viiden koneen suuruinen V-sarja, joka valmistui välirauhaan mennessä. V-sarjan koneet saivat tunnukset FR-171 - FR-175.

I - V-sarjat:
Fokker D.XXI oli 1-paikkainen vapaastikantavalla siivellä varustettu alataso. Koneessa oli katettu ohjaamo, kiinteät laskutelineet ja hydrauliset laskusiivekkeet. Koneen runko oli kromi-molybdeeni-teräsputkea, joka oli pellitetty moottorin NACA - renkaasta ohjaamon takaosaan asti alumiini- ja duraalilevyillä. Takarungossa, siivekkeissä ja peräsimissä oli kangasverhous. Siipi oli puurakenteinen ja päällystetty vanerilla.

I - III-sarjat:
Koneen tyhjäpaino oli 1594 kg ja lentopaino 1970 kg. Kärkiväli oli 11.00 m, pituus 8.20 m, korkeus 2.95 m ja siipipinta-ala 16.7 neliömetriä. Kone oli varustettu 840 hv 9-sylinterisellä Bristol Mercury VII tai Tampella Mercury VII tähtimoottorilla. Koneessa oli kolmilapainen Ratier- metallipotkuri, joka oli säädettävä maassa. Koneen huippunopeus merenpinnassa oli 342 km/h, 2000 m:n korkeudessa 370 km/h ja 5000 m:n korkeudessa 418 km/h. Matkanopeus 2000 m:n korkeudessa oli 330 km/h. Nousu 3000 metriin kesti 3,27" ja 5000 metriin 6,23". Koneen lakikorkeus oli 10100 metriä ja lentomatka 950 kilometriä.
Aseistuksena koneessa oli kaksi tahditettua 7.7 mm Vickers konekivääriä eturungossa ja yksi vapaastiampuva kummassakin siivessä. Tähtäimenä käytettiin optista Goertz-putkitähtäintä tai Revi 3C tai D heijastintähtäintä. Radiona koneessa oli suomalainen P-12-17 laite

IV - V-sarjat:
Koneen tyhjäpaino oli 1850 kg ja lentopaino 2400 kg. Kärkiväli oli 11.00 m, pituus 8.30 m, korkeus 3.10 m ja siipipinta-ala 16.7 neliömetriä. Kone oli varustettu 825 hv 14-sylinterisellä Pratt & Whitney R-1535 Twin Wasp Junior SB4-C tai G kaksoistähtimoottorilla. Koneessa oli metallinen kolmilapainen Hamilton Standard säätöpotkuri (koulutuskäytössä VL-puupotkuri). Koneen huippunopeus merenpinnassa oli 354 km/h, 2000 m:n korkeudessa 375 km/h ja 5000 m:n korkeudessa 350 km/h. Matkanopeus 2000 m:n korkeudessa oli 330 km/h. Nousu 3000 metriin kesti 5,02" ja 5000 metriin 10,12". Koneen lakikorkeus oli 9600 metriä ja lentomatka 800 kilometriä. Aseistuksena koneessa oli kaksi vapaastiampuvaa 7.7 mm Browning-konekivääriä kummassakin siivessä. Tähtäimenä käytettiin Revi 3C tai D heijastintähtäintä. Radiona koneessa oli saksalainen FuG 7A laite.
Kokeiluja:
FR-76:een asennettiin syyskuussa -37 Fokker-tehtaalla suipompi ja laskutelineiden kohdalta ylöspäin taivutettu ns. E-siipi. Siipimalli ei kuitenkaan ollut onnistunut, joten koneeseen vaihdettiin normaali siipi. Samassa koneessa oli aseistuksena 20 mm Oerlikon-tykit, mutta talvisodassa ne todettiin liian epäluotettaviksi, joten ne vaihdettiin konekivääreihin.
Vuonna -39 kokeiltiin muutamassa Fokkerissa 840 hv Mercury VIII-moottoria. Vuoden -39 lopussa kokeiltiin FR-85:ssa tuettuja korkeusvakaajia koneissa esiintyneen tärinän vuoksi. Kokeilu oli onnistunut ja kunnostuksen yhteydessä kaikkiin koneisiin asennettiin tuetut vakaajat. Elokuussa -41 kokeiltiin FR-121:ssa suomessa kehitettyä solasiipeä. Siiven todettiin parantavan lento-ominaisuuksia huomattavasti. Saman vuoden syyskuusta lähtien se määrättiin asennettavaksi kaikkiin koneisiin kunnostuksen yhteydessä. Vuoden -42 alussa FR-142 varustettiin sisäänvedettävällä pyörälaskutelineellä, mutta lisääntyneen painon takia lento-ominaisuudet eivät parantuneet riittävästi ja kokeilusta luovuttiin. Vuoden -42 -43 vaihteessa asennettiin FR-92:een F-24 kamera sekä FR-110:een venäläinen sotasaaliskamera. Viistokuvaukset onnistuivat ja toimintaa jatkettiin aina kevääseen -44.
Fokkerit saapuivat maahamme marraskuussa -37 ja viimeinen lento tyypillä lennettiin 13.9.48. Tämän jälkeen koneet varastoitiin ja poistettiin vuosien -52 ja -53 aikana. 1.12.1939 saavutti ltn. Luukkanen FR-104:llä ilmavoimiemme ensimmäisen ilmavoiton. Fokker D.XXI palveli seuraavissa laivueissa: 10. 12. 14. 24. 30. 32 ja 35.
Fokkereilla saavutettiin talvisodassa 130 ja jatkosodassa 61 ilmavoittoa.
Sotatoimissa tuhoutui 37 konetta ja 26 ohjaajaa kaatui.
Onnettomuuksissa tuhoutui 29 konetta ja 17 ohjaajaa sai surmansa.
Fokkerit LLv24:ssä:
N/A .
Kuvat sivulla ovat J.Kuusman ja SA-kuvarakiston kokoelmista.